torstai 8. tammikuuta 2015

Vitsejä väkivallasta, osa 1

Journalistina ja huonon huumorin viljelijänä koen velvollisuudekseni noudattaa ranskalaisen Charlie Hebdo -huumorilehden entisen päätoimittajan Philippe Valin neuvoa ja "tehdä naurunalaiseksi nämä paskiaiset".

Koska tuoreimpien paskiaisten teoille on vielä hieman aikaista nauraa, ja no.. , koska ennen joulua lukemani lehtijuttu inspiroi minua joka tapauksessa vitseistä ensimmäiseen, joka perstuu tositapaukseen, ja koska pitää aina suosia kotimaista kun sitä on tarjolla, ja koska paskiaisen motiivilla ei ole merkitystä hänen tekonsa lopputulokseen, ja koska... ei, tämä ei liity mitenkään siihen että harrastaisin jotain itsesensuuria ja pelkäisin  loukkaavani uskonnollis-aktiivis-aggressiivisten ihmisten tunteita niin että pilaisin heidän päivänsä... En voi pilata kenenkää päivää yhtään enempää kuin keski-ikäinen nainen, joka seisoo Helsingin keskuspuiston etelälaidalla kauhistelemassa, miten kukaan voi koskaan hiihtää muualla kuin ladulla edes päivänä jona kinokset ovat puoli metriä korkeat ja kertomassa että jokainen todellinen hiihtäjä kantaa suksensa viralliselle ladulle saakka, vaikka kinokset matkan varrella olisivat puoli metriä korkeat. Vihaan tuollaisia fundamentalisteja, -kele.

Kouluampujavitsi 1

Mikä on epävakuuttavuuden huippu?

Kouluampuja, joka kiertää ase kädessä koulun käytävillä, rynkyttää lukittuja luokkien ovia, ampuu muutaman laukauksen oven läpi ja huutaa: "Avatkaa ovi! Jos ette avaa, mä tapan teidät kaikki!"

Kouluampujavitsi 2

Mikä on koulukiusaajuuden huippu?

Avata ovi kouluampujalle tämän jälkeen, nauraa tälle päin naamaa ja sanoa vähättelevällä äänellä: "Voii... Miten sä raukka kuvittelit tappavas meidät kaikki jos ei oltais avattu ovea?"

Kouluampujavitsi 2:n sitaatti kelvannee myös kuuluisia viimeisiä sanoja -kokoelmaan.