Panemisen puolesta

Tympiikö teitäkin aina, kun joku pistää merkille tai laittaa haisemaan? Kas, kun eivät pian valmista olutta asettamalla ja nimeä laitoksia, joissa tätä harjoitetaan, sijoittamoiksi.

Yhteiskuntamme kaksimielisyyskielteisyys on mennyt aika pitkälle. Kerran olen jopa nähnyt panna-verbin korvatun epäsopivasti laittaa-verbillä erään tietokirjan seksiä käsittelevässä kohdassa. Siis kirjassa, ei iltapäivälehden nettiuutisessa. Siis seksiä, ei esimerkiksi lemmikkigerbiilin torkkupeiton virkkaamista käsittelevässä kohdassa.

Siis vastaiskuun. Mitä pidätte näistä esimerkkilauseista, joissa alkuperäinen, uhanalaisen panna-verbin kustannuksella citykanikannan lailla räjähdysmäisesti lisääntyvä sana on korvattu panna-paran johdannaisella?

”Sattui todella paljon. Se oli aivan kaamea kylkipano.”

”Hän on hyvin varakas. Miljoonien osakepanot ja lisäksi kymmenen panoasuntoa keskustassa.”

”Perheen lauantain kohokohta on yhteinen ruoanpanohetki.”

Veden juomisesta

Rupesin eräänä päivänä miettimään vähäpätöistä asiaa. Miksi tuntuu niin väärältä juoda puhdasta vesijohtovettä haaleana? Jos joskus laskee lasiin vahingossa haaleaa vettä, tuntuu välttämättömältä kaataa se pois, kääntää hana äärimmäisen kylmän asentoon ja juoda vesi mieluummin vaikka kurkkua vihlovan kylmänä kuin miellyttävän neutraalina lämpötilaltaan.

Myös huulia polttavan kuumat juomat, tee, kaakao ja kahvi ovat ihmiskunnan suosiossa. Jos niitä ei juoda kuumana, ne juodaan "jää"-versioina.

Meissä on todella syvällä vaisto välttää haaleaa vettä ja siinä hullun lailla jakautuvia bakteereja silloinkin, kun veden maku on hyvä eikä siinä todellisuudessa elele mikään meille haitallinen.