sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Panemisen puolesta



Tympiikö teitäkin aina, kun joku pistää merkille tai laittaa haisemaan? Kas, kun eivät pian valmista olutta asettamalla ja nimeä laitoksia, joissa tätä harjoitetaan, sijoittamoiksi.

Yhteiskuntamme kaksimielisyyskielteisyys on mennyt aika pitkälle. Kerran olen jopa nähnyt panna-verbin korvatun epäsopivasti laittaa-verbillä erään tietokirjan seksiä käsittelevässä kohdassa. Siis kirjassa, ei iltapäivälehden nettiuutisessa. Siis seksiä, ei esimerkiksi lemmikkigerbiilin torkkupeiton virkkaamista käsittelevässä kohdassa.

Siis vastaiskuun. Mitä pidätte näistä esimerkkilauseista, joissa alkuperäinen, uhanalaisen panna-verbin kustannuksella citykanikannan lailla räjähdysmäisesti lisääntyvä sana on korvattu panna-paran johdannaisella?

”Sattui todella paljon. Se oli aivan kaamea kylkipano.”

”Hän on hyvin varakas. Miljoonien osakepanot ja lisäksi kymmenen panoasuntoa keskustassa.”

”Perheen lauantain kohokohta on yhteinen ruoanpanohetki.”

1 kommentti:

  1. Ihanaa, kun joku puolustaa panna-verbin oikeaa käyttöä. Luin joskus jostakin, että panna-verbin kaksoismerkitys olisi suomalais-ugrilaisessa kielihaarassamme jo ainakin kaksituhatta vuotta vanha. Miten voi olla, että vasta nykysukupolvelle tämä kaksoismerkitys on ongelma?

    VastaaPoista