Perillä Ugandassa

Tällä ollaan!

Silloin kun Suomessa nettisivut latautuvat näin hitaasti, yhteys on todellisuudessa yleensä poikki. Täällä toimii, mutta yhden sivun lataus voi viedä 5 minuuttia...

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota lentokoneen laskeuduttua vajaat 2 vuorokautta sitten, oli vanhempi nainen joka koneesta ulos astuttuaan suuteli (ilmeisesti koti)maan kamaraa. Olisipa hienoa nähdä Helsinki-Vantaalla erinäisten Kanarialta ja Thaikuista palaavien isäm maallisten ryyppyturistien tekevän samoin...

Toinen erikoisuus, jonka huomasin, oli vasemmanpuoleinen liikenne. Minua oli lentokentällä vastassa peräti 3 henkilöä, vaikka saavuin aamuyöllä: 2 miestä ja nainen, Joven, jonka kanssa olin sopinut käytännön asioista aiemmin.

Täällä on todella tiheästi ihmisiä myös maaseudulla. Kun katsoo minibussin ikkunasta ulos matkalla kaupungista toiseen, ei tule tylsää. Siellä sun täällä on talojensa ulkopuolella miehiä, naisia ja lapsia, joista jokainen puuhastelee jotain. Mopolla saattaa matkustaa neljäkin ihmistä kerralla, ja itsekin olen tehnyt yhden tällaisen matkan... Ja pari kertaa kolmistaan.

Lähin minulle tuttu vertailukohta tunnelmasta on ehdottomasti joltain hippileiriltä, esimerkiksi Rainbowsta. Etäisesti tämä muistuttaa myös partioleiriä, koska nuoria ihmisiä on paljon joka paikassa ulkotiloissa puuhastelemassa, välillä työskentelemässä kovemmin, välillä tsillaamassa puun varjossa.
Pidän paljon siitä, ettei kukaan tule täällä ruinaamaan rahaa eikä muutenkaan ikävällä tavalla noteeraa valkonaamaa. Ihmiset saattavat ainoastaan vilkutella iloisesti, varsinkin lapset. Tänään kenialainen Dennis, joka on myös täällä Aiesecin projektissa vapaaehtoisena, tosin sanoi sille yhden osasyyn. On ilmiö nimeltä "mob", jossa ihmiset saattavat alkaa kivittää ja muuten pahoinpidellä jotakuta, jota pidetään varkaana. Varas saattaa siis kuolla omanmaalaisten sivustakatsojien eskaloituneeseen moraaliseen närkästykseen.

Mutta sekalaisesta liikenteestäkin huolimatta täällä on minulla aika turvallinen olo. Kuten sanoin, hippileirimäinen tunnelma. Sielläkään ei kukaan varastele, vaikka tavaraa saattaa kadota muiden sekaan. Vielä en ole sairastunutkaan, vaikka olen syönyt myös hedelmiä ja muuta kypsentämätöntä.
Otin muutaman tosi hauskan kuvan, mutta yritän julkaista ne varmaan eri postauksessa.

Kotimaa kun taakse jää... Tosiasioita Suomesta

Mitä kertoa Suomesta ihmiselle, joka ei tunne kulttuuriamme lainkaan eikä tiedä maastamme mitään?




Suomessa on valtion monopolit rahapeleihin ja viinanmyyntiin.


Suomi on tuhansien järvien maa. Järvet jäätyvät talvisin, ja osassa niistä vesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda erikseen puhdistamatta.


Jos järviveden juomisesta kuitenkin sairastuisi, terveydenhoitojärjestelmässä löytyy. Esimerkiksi minulla olisi käytettävissäni neljä vaihtoehtoa: julkinen terveysasema, työterveyshuolto, kallis yksityinen (eipä ole kuitenkaan vakuutusta) ja opiskelijana YTHS. Siinä sitten arpoo, kehen ottaa yhteyttä missäkin asiassa (sairaana poissa töistä en ole ollut kahteen vuoteen, joten todistuksia ei ole tarvinnut juuri pyydellä).


Suomi on maa, jossa miljoonat aikuiset ihmiset juovat maitoa joka päivä. Laktoosi-intoleranttien osuus on pienimpiä maailmassa. Itse suosin kuitenkin kraanavettä, joka ei ole ainoastaan turvallista juoda, vaan useimmissa paikoissa todella hyvänmakuista, eli sopivan mautonta.


Kahvia juodaan Suomessa eniten maailmassa. Kuuma juoma viilentää lopulta, joten ehkä suomalaiset ovat jääneet kahviin koukkuun siksi, että tarvitsevat aina uuden kupillisen, kun se edellinen ei lämmittänytkään.


Suomalaiset ovat globaalissa mittakaavassa hyvätuloisia, mutta meillä on köyhyyteen tottuneen maan kulttuuri. Aamiaiseksi ei syödä croissanteja vaan kaurapuuroa. Monet sellaisetkin ihmiset, jotka matkustavat kerran vuodessa toiseen maanosaan lomalle, vaihtavat ruokakauppaa tarjousten perässä. Halpa hinta on monille ruoassa tärkeämpää kuin laatu. Tai jos jokin muu on tärkeää, niin terveellisyys, mutta pois se meistä että maku olisi ykkökriteeri. Ruoka tosin on täällä suhteellisesti kallista, ehkei vähiten siksi, että päivittäistavarakaupassa vallitsee lähes duopoli.


Jos suuressa osassa maailman maita on paljon köyhiä ja keskiluokkaa sekä vähän rikkaita, täällä on paljon keskiluokkaa, melko vähän köyhiä ja hyvin vähän rikkaita. Rikkaat voivat ilman henkivartijoita pääsääntöisesti syödä ja juoda missä huvittaa, eikä kukaan pidä omituisena sitä, jos varakkuutta ei halua osoittaa hienoilla koruilla, kelloilla ja autoilla. Sen sijaan täällä kauhistellaan, miten kamalaa on, kun ihmiset ovat niin kateellisia, ettei edes “saa” ostaa kalliita koruja, kelloja ja autoja, vaikka varaa olisi. Suomalaiset eivät juuri pohdi, kuinka onnelliseksi tällaiset asiat tekevät rikkaat niissä maissa, joissa varakkuuden kuuluu näkyä. Tunnen ainakin yhden miehen, jonka hieno ja kallis auto tekisi hyvin iloiseksi, mutta entäs ne miehet ja naiset, jotka ovat autoja tai koruja kohtaan EVVK? Eikö ole kauhean rasittavaa, että silti pitää koko ajan näyttää muille, miten hyvin itsellä on? Jollekulle voi käydä kuin mymmelintyttärelle, joka löysi timanttisormuksen ja päätyi piikaa pitäväksi kartanonrouvaksi elämään, jota ei oikeastaan halunnut elää. Tätä muiden maiden rikkaat eivät kuitenkaan tunnusta. Olisihan se kauhean noloa myöntää, että raha ei välttämättä tee ihmistä niin vapaaksi kuin mistä kaikki aina haaveilevat.


Suomessa on laillisia tapoja hyötyä taloudellisesti toisten omaisuudesta, jos itse näkee vähän vaivaa. Esimerkiksi marjoja ja sieniä saa poimia toisen mailta lupaa kysymättä myös myyntiin, jos ei ihan pihalle mene. Toisin kuin monissa muissa maissa, myös luonnonsuojelualueilla saa marjastaa ja sienestää. Ainoastaan luonnonpuistoissa, joissa muutoinkin on liikkumisrajoituksia, tämä on kielletty. Jaksaako sitä edes mainita, että toisen mailla toki saa myös liikkua jalan ilman lupaa? Tämmöinen homma taitaa toimia vain maassa, jossa asukastiheys on tarpeeksi pieni.


Suomen pohjoisnaapurina on maa, jossa on maailman kalleinta kaljaa ja viinaa. Suomessa on vasta kolmanneksi kalleinta. Siksi Suomen pohjoisimmassa kylässä, jossa on noin 130 asukasta, on myös oma viinakauppa. Etelässä pienen meren takana on maa, jossa alkoholin myynti tuottaa enemmän verotuloja kuin ihmisten palkan verottaminen. Osittain kiitos suomalaisten. Keskivertosuomalainen tienaa noin kolminkertaisesti verrattuna meren takaisen maan keskivertoasukkaaseen.


Suomen länsinaapurina on maa, jossa seksin ostaminen on laitonta. Itänaapurina on maa, jossa seksin myyminen on laitonta. Lännessä voi solmia avioliiton samaa sukupuolta olevan kanssa. Idässä on laitonta puhua samaa sukupuolta olevista pariskunnista turhan myönteiseen sävyyn, varsinkaan lapsille. Suomi on paljon enemmän länsi- kuin itämielinen, mutta kuitenkin killuu jossain siinä välissä.

Suomessa on maailman sivistynein tyhmäistö. Siis se 20% kansasta, joka osaa ja tietää kaikkein vähiten. Se on täällä vähemmän kujalla kuin missään muualla maailmassa. Vaikka internetin syövereissä ei aina siltä tunnu.

Että tämmöisiä tosiasioita Suomesta. Niistähän kirjoitti myös eräs Erlend Loe, sen "pohjoisnaapurimme" asukki.

Ja tärkein kaikista: Suomessa on maailman komeimmat miehet.

Viikon kukkahattuvieras nro 1

Jouni Pänkäläinen

Ugandaan, Ugandaan!

Matkustan kahdeksan päivän päästä Ugandaan. Kyseessä on ensimmäinen vierailuni Euroopan ulkopuolella. Tai kolmas, jos Kanariansaaret lasketaan mannerlaatan eikä hallinnon mukaan.