Perillä Ugandassa

Tällä ollaan!

Silloin kun Suomessa nettisivut latautuvat näin hitaasti, yhteys on todellisuudessa yleensä poikki. Täällä toimii, mutta yhden sivun lataus voi viedä 5 minuuttia...

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota lentokoneen laskeuduttua vajaat 2 vuorokautta sitten, oli vanhempi nainen joka koneesta ulos astuttuaan suuteli (ilmeisesti koti)maan kamaraa. Olisipa hienoa nähdä Helsinki-Vantaalla erinäisten Kanarialta ja Thaikuista palaavien isäm maallisten ryyppyturistien tekevän samoin...

Toinen erikoisuus, jonka huomasin, oli vasemmanpuoleinen liikenne. Minua oli lentokentällä vastassa peräti 3 henkilöä, vaikka saavuin aamuyöllä: 2 miestä ja nainen, Joven, jonka kanssa olin sopinut käytännön asioista aiemmin.

Täällä on todella tiheästi ihmisiä myös maaseudulla. Kun katsoo minibussin ikkunasta ulos matkalla kaupungista toiseen, ei tule tylsää. Siellä sun täällä on talojensa ulkopuolella miehiä, naisia ja lapsia, joista jokainen puuhastelee jotain. Mopolla saattaa matkustaa neljäkin ihmistä kerralla, ja itsekin olen tehnyt yhden tällaisen matkan... Ja pari kertaa kolmistaan.

Lähin minulle tuttu vertailukohta tunnelmasta on ehdottomasti joltain hippileiriltä, esimerkiksi Rainbowsta. Etäisesti tämä muistuttaa myös partioleiriä, koska nuoria ihmisiä on paljon joka paikassa ulkotiloissa puuhastelemassa, välillä työskentelemässä kovemmin, välillä tsillaamassa puun varjossa.
Pidän paljon siitä, ettei kukaan tule täällä ruinaamaan rahaa eikä muutenkaan ikävällä tavalla noteeraa valkonaamaa. Ihmiset saattavat ainoastaan vilkutella iloisesti, varsinkin lapset. Tänään kenialainen Dennis, joka on myös täällä Aiesecin projektissa vapaaehtoisena, tosin sanoi sille yhden osasyyn. On ilmiö nimeltä "mob", jossa ihmiset saattavat alkaa kivittää ja muuten pahoinpidellä jotakuta, jota pidetään varkaana. Varas saattaa siis kuolla omanmaalaisten sivustakatsojien eskaloituneeseen moraaliseen närkästykseen.

Mutta sekalaisesta liikenteestäkin huolimatta täällä on minulla aika turvallinen olo. Kuten sanoin, hippileirimäinen tunnelma. Sielläkään ei kukaan varastele, vaikka tavaraa saattaa kadota muiden sekaan. Vielä en ole sairastunutkaan, vaikka olen syönyt myös hedelmiä ja muuta kypsentämätöntä.
Otin muutaman tosi hauskan kuvan, mutta yritän julkaista ne varmaan eri postauksessa.