Olen vanhanaikainen ihminen. Eilisen Helsingin Sanomissa oli varsin erikoinen asuntoilmoitus, josta on kohkattu eilisaamupäivästä asti pitkin internetiä Suomen luetuimmat yleisuutissivustot mukaan lukien. Teen työkseni itsekin verkkoon uutisia. Niin tein tänäänkin, useita. Kuitenkin huomasin tämän ilmoituksen hyvin vanhanaikaisella tavalla vasta äsken lueskellessani asuntoilmoituksia paperisesta sunnuntain Helsingin Sanomista.
Kolmirivinen ilmoitus kuuluu: "Lahjoitan arvokodin, Töölö, puistoalue, 190m2, pienin ehdoin. Tartu tilaisuuteen! Omistaja 09-481568"
Eräässä ilmoitusta käsittelevässä keskusteluketjussa mainitaan, että Vauva-lehden keskustelupalstalla joku ilmoittaa saaneensa puhelun läpi (kun toimittajat ovat soitelleet, lankapuhelin on tuutannut varattua tai ollut kokonaan irti seinästä), ja että "mummo vain tahtoo itse jäädä asuntoon asumaan". Jos uskomme tätä lähdettä (ja miksi emme uskoisi, onhan nyt suunnilleen kaikki mitä Vauva-lehden keskustelupalstalla saati -palstasta puhutaan yleensä totta), en ainakaan minä voi välttää mielikuvaa eräästä fiktiivisestä henkilöstä.
Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjoissa ja nykyään myös elokuvassa esiintyy rouva Ruusupuu -niminen hahmo. Salaperäinen rouva Ruusupuu rakennuttaa itselleen yksi toisensa perään talon, jossa voisi asua vanhoilla päivillään, mutta koskaan ei tunnu onnistuvan. Ensimmäisessä kirjassa hän tapaa kaksi pientä tyttöä, Onnelin ja Annelin, ja voivottelee kuinka hän vannotti rakennusmestaria rakentamaan yksinäisen vanhan rouvan talon, mutta tuloksena olikin kahden pienen tytön talo. Sitten hän voivottelee, mistä löytää talolle ostajat, kun pienillä tytöillä ei yleensä ole niin paljon rahaa että voisivat ostaa kokonaisen talon. Kuinka ollakaan, Onneli ja Anneli ovat juuri löytäneet isossa kirjekuoressa silkkinauhoihin käärittynä kaksi valtavaa rahanippua "Rehellinen löytäjä saa pitää" -lapulla varustettuna. Aivan rouva Ruusupuun talon edustalta. Ja käyneet poliisin luona kuulemassa, että rahat ovat nyt heidän - vaikka heistä olisikin ollut paljon hauskempaa löytää kiiltokuvia tai paperinukkeja. Kuinka ollakaan, summa on juuri oikea Ruusupuun talon ostamiseen, ja tytöt saavat oman talon. Myöhemmissä tarinoissa rouva Ruusupuu muun muassa myy Onnelin perheelle talon, joka on "aivan vahingossa rakennettu yhdeksänlapsisen perheen taloksi, vaikka piti olla vanhalle yksinäiselle rouvalle".
Rouva Ruusupuu on kuin tuo 190 neliömetrin asunnossaan asuva töölöläisrouva - paitsi ettei halua enää asua "myymässään" (= salaa lahjoittamassaan) asunnossa, ja on paljon ovelampi auttamaan suojattejaan veronvälttelyssä. Lehtien arvion mukaan töölöläisasunto on lähes miljoonan euron arvoinen, ja sen lahjaksi saadessaanpitäisi maksaa noin 300 000 euroa lahjaveroa. Ostaja selviäisi varainsiirtoverolla, joka on kaksi prosenttia asunnon arvosta, vaivaiset suunnilleen 20 000 euroa.
Voi olla, että ilmoituksen jättäjä on vanha, täysin internet-aikakauden ilmiöistä (kuten outojen uutisten salamannopeasta leviämisestä) pihalla oleva henkilö, joka ei enää koskaan voi käyttää vanhaa lankapuhelinnumeroaan, koska erehtyi panemaan sen ilmoitukseen. On toki myös mahdollista, että kyseessä on Perheyritysten liiton, Kokoomuksen, Keskustan, Elinkeinoelämän keskusliiton tai jonkun piakkoin trollivaltakunnasta linnan perivän yksityishenkilön keino yrittää saada edullisesti huomiota asialle, että "on se nyt hirveen väärin, kun valtio vetää kolmesataa tonnia välistä, kun tämä ihminen hyvää hyvyyttään haluaa lahjoittaa asuntonsa minulle". Tämänsuuntainen keskustelu on jo käynnistynyt. :)
Rouva Ruusupuu teki sen ovelammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti