Caltrain-juna iltapäivällä 23. helmikuuta 2015 Sunnyvalesta San Fanciscoon. Istun kaksikerroksisen junan yläkerrassa tyytyväisenä. Päivän "työt" on tehty, aika hengähtää. Toisin kuin suomalaisissa kaksikerrosjunissa, yläkertaa erottaa alakerrasta vain turvakaide, ja kerrokset ovat käytännössä samaa tilaa. Alakerrassa joukko high school -ikäisiä poikia väittelee jostain yhteiskunnalliselta kuulostavasta. En oikein saa selvää, mutta päättelen yksittäisistä sanoista ja äänenpainoista. Yhtäkkiä joku heistä alkaa puhua "pohjoismaisesta sosialismista" ihailevaan sävyyn. Höristän korvia parempaan salakuunteluvalmiuteen. Poika mainitsee Suomen: "Think about Finland..." "Sitä maata ei ollut edes olemassa sata vuotta sitten, ja nyt siellä on maailman paras koulutusjärjestelmä." Mieli tekee huutaa "Greetings from Finland!", mutta päätän jatkaa salakuuntelulinjalla. Kuinka paljon joku kalifornialainen lukiolaispoika oikein voi tietää kotimaastani? Valitettavasti keskustelu laantuu ja pojat poistuvat seuraavalla asemalla. Helsingin Sanomien Washingtonin-kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski ei välttämättä liioitellut sanoessaan, että amerikkalaiset ovat innoissaan suomalaisesta koulusta. Eivät ole kuulleet pudonneista Pisa-tuloksista ja sukupuolierojen kasvusta oppimistuloksissa. Länsi, aina vähän itää jäljessä. Pessimismissäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti