Kuvia Beninistä

Olen ollut vähän ripulissa tänään, enkä jaksa kirjoittaa pitkästi. Ylipäänsä täällä on se "ongelma", että aina on joko jotain mielenkiintoista nähtävää ja tehtävää eikä ehdi kirjoittaa, tai sitten heikompi olo, jolloin jaksaa vain lukea, muttei kirjoittaa. 

Mutta ei tämä sairastaminenkaan ole mitenkään sietämätöntä ollut. Onhan minulla sentään oma huone, jonka lämpötilan ilmastointi pystyy pitämään miellyttävän viileässä 27 celsiusasteessa (pystyisi viileämmässäkin, mutta en minä tänne nyt mitään kylmää halua!).  Ja oma vessa. Ja paljon hyvää lukemista. Ei kai sitä ihminen muuta tarvitse, paitsi seuraa välillä. Sitäkin on saanut hyvin sekä suomalaisista matkakumppaneista että joistakuista paikallisista (osaan niin huonosti ranskaa, että pidemmälti olen pystynyt juttelemaan vain muutaman paremmin englannintaitoisen kanssa).

Tänään muut suomalaiset ovat Togon pääkaupungissa Loméssa. Minulla sen näkeminen jää nyt johonkin toiseen kertaan tai elämään. Kovasti on kuulemma suuria toreja, joissa myydään kaikenlaista, kuten kankaita ja eläinten päitä. Pienemmät torit, joista täällä olen päässyt vierailemaan kahdella, ovat enemmän makuuni.

Mutta nyt niitä kuvia! Harmi vain, ei ole kovin paljon kuvia mielenkiintoisista kadulla näkemistäni yksittäisistä ihmisistä. Tämä siksi, että on ihan sika noloa ottaa kuvia hullun turistin tyyliin läheltä kysymättä lupaa, ja luvan kysymisessä on oma vaivannäkönsä, jos ei ole paljon yhteistä kielitaitoa. Varsinkin vanhempi väki ei ilmeisesti halua kovin herkästi päätyä valokuviin. Nuoremmat eivät pingota niin paljon.

Tunnelmia bussin ikkunasta pääkaupungista Cotonousta saapumispäivänämme 15.1.

Tältä täällä hotellialueella näyttää. Suoraan edessä 100 metrin päässä Atlantin ranta. Asumme paritalobungaloweissa.

Hirvittävän pieni ja suloinen lisko, joka kiipesi terassituolilleni. Taisi olla juuri luonut ensimmäisen tai toisen nahkansa.

Jalkahoitoja paikallisella torilla tekevä nainen pyysi minulta toisen reppuni hihnoissa roikkuneista "käsivarsiheijastimista". Varma hiuskoristehitti paikallisessa diskossa?

Teetin mekon Florence-ompelijalla. Paree tulla taas kutsuja kesähäihin!

Jos tämä puuvilla-auto joutuu kolariin, on ainakin vähän pehmustetta - nokkakolaria ajatellen toki väärässä paikassa.

Vene vie joen yli Togon puolelle torille (itse matkustin vähän pienemmässä veneessä, jossa oli vain kuusi matkustajaa).

Kapean jokihaaran ylitys ehkä 50 metriä (olen huono arvioimaan etäisyyksiä).

Paikallisoppaani Eddie ja kalebasseja Togon rajatorilla.

Rajatorin rajalla.

Veden päälle rakennetussa Ganvién kaupungissa suositaan minunkin hattuani suurempia hattuja.

Ganvié - kaduton kaupunki.

Grand Popon torilla.

Florence työn touhussa.