Juomista Skotlannissa

Viikko Skotlannissa oli mukavan rauhallinen, sopiva sekoitus retkeilyä, rauhallista hengailua ja nähtävyyksiä.

Torstaina 22.10. tein päiväretken Edinburghista pohjoiseen, Invernessin kaupunkiin. Se on lähellä Loch Ness -järveä, mutta järvi jäi näkemättä. Sen sijaan markkinointihumpuukiin haksahtavana turistina oli pakko juoda ruoan kanssa Nessie's Monster Mash -nimistä olutta, jonka etiketissä oli tyylikäs vihreän järvihirviön kuva. Mausta sanoisin (syvällisellä oluttuntemuksellani): "Perusjees". Maku 3/5, kokemus 5/5, koska etiketti oli riittävän hieno eikä juomakaan paikan halvin olut (kai tiedätte ne tutkimukset, joiden perusteella ihminen nauttii samasta juomasta enemmän, jos luulee sen olevan kalliimpaa tai harvinaisempaa?).

Paluujunassa Invernessistä koin Skotlannin-osuuden hauskimman kohtaamisen tuntemattoman kanssa. Juttelin melkein pari tuntia heti junan lähdöstä alkaen Duncan-nimisen keski-ikäisen miekkosen kanssa. Hän on kotoisin Hebridien saarilta (Britannian saaren luoteispuolella, Irlannista taas koilliseen) ja työskentelee laivakokkina. Duncan suositteli kovasti Hebrideille matkustamista, ja Pertinkin kuvauksen mukaan ne ovat mukava lomapaikka rauhallisesta retkeilystä pitävälle. Duncan päivitteli sitä, miten kiireistä elämä varsinkin Lontoossa on kotisaariin verrattuna. Hän puhuu gaelia ainakin toisena äidinkielenä. Duncanilla on kuulemma aina parin viikon intensiivinen työjakso ja sitten pidempi vapaa, joka oli tältä erää juuri alkanut. Hänellä oli mukanaan hanaviinitonkka, josta hän valutti valkoviiniä ensin juomapulloonsa. Sitten hän osti kärrymyyjältä pullon Coca-Colaa ja pyysi mukaan kaksi mukia. Ne hän täytti välittömästi viinillä, ja tarjosi minulle lasillisen ja olisi täyttänyt sitä aina vain kun join viiniä pois, jotta saisi hanapakkauksen tyhjäksi. "Tyttöystäväni ei oikein pidä siitä että juon viiniä", tai jotain sinne päin hän sanoi. Hän halusi siis tyhjentää pakkauksen ennen kotiinpaluuta (nykyään hän asuu lähempänä Edinburghia). Kun Duncan poistui junasta useita asemia ennen minua, Coca-Cola oli yhä korkkaamatta. Hän jätti sen junaan, joten sain siitä illakseni vähän virvoitusta.

Viikonloppuretkellä (23.-25.10) joimme Pertin kanssa puolestaan lähinnä maltillisesti (hmm... lienee ollut single malt...) viskiä ja muun muassa todella hyvää inkivääriolutta, joka olikin yllätykseksemme alkoholintonta, vaikka saman valmistajan maustetut inkiväärioluet ovat alkoholijuomia. Ja teetä, sitä joimme vähän väliä. Tullochissa meillä oli jopa kokonainen samovaari lähes pelkästään omassa käytössä. Juuri nyt istun jo kotikeittiössäni Pasilassa ja nautin inkiväärivettä. Sairastuin loppureissusta, ja eri teelaatujen maku on alkanut jo vähän kyllästyttää. Onneksi tänään olo on eilistä parempi ja ääni normaalimpi.