Vaikka edustankin pääkaupunkilaista hipsterikansaa*, minua on jo pitkään häirinnyt "identiteettien" väärinkäyttö. Tällä tarkoitan esimerkiksi uskoa siihen, että ympäristöongelmia voisi ratkaista tietynlaisen, tunnistettavan elämäntavan avulla. Eli jos on vegaani, asuu ahtaasti kaupungin keskustassa ja harrastaa itsensä sivistämistä ja eksoottisen kuuloisia liikuntalajeja, voi aivan vapaasti lentää vaikka kolme kertaa vuodessa Berliiniin ja kerran kaukomaille menettämättä hyvän ympäristöihmisen mainettaan. Sen sijaan ihminen, jonka elämäntavan todelliset ympäristövaikutukset ovat pienemmät tai yhtä suuret ja joka ei ole koskaan minkään ympäristöihmisen maineeseen pyrkinytkään (asia voi olla jopa päinvastoin, jos haluaa esimerkiksi esiintyä kansanomaisena "lihansyöjänä"), voi jäädä samassa asiassa huomiotta tai herättää voimakkaampaa kritiikkiä ympäristöihmisten keskuudessa.
Olen miettinyt ihmisen luonteen ja mieltymysten vaikutusta ympäristökuormitukseen. Oikeastaanhan on niin, että "perussuomalainen" (en viittaa tällä puolueen jäseneen) jössikkä, jota ei ulkomailla, edes helposti lähestyttävissä rantalomakohteissa, pelleily paljon kiinnosta, voi rahvaanomaisuudestaan huolimatta olla joissain tapauksissa suurempi ympäristön ystävä kuin kulturelli, aina uusista ilmiöistä kiinnostunut kasvissyöjä.
Olen ajatellut, että täytyy olla olemassa "junttimaisia" ihmisiä, jotka oikeastaan ansaitsisvat elämäntavastaan tunnustusta myös ympäristön näkökulmasta. Mielikuvitushenkilöni ovat nyt lihallistuneet, ja itse asiassa olleet julkisuuden henkilöitä jo pari vuotta, mutta koska kunnon hipsterin tavoin en juurikaan katso televisiosta ainakaan kaupallisia kanavia, sain tietää heidän olemassaolostaan vasta nyt...
Olen itse nyt Espanjan Fuengirolassa, yhdessä suomalaisten suosituimmista rantalomakohteista ja ulkomaisista eläkepäivien viettopaikoista. Takana on melkein kolme viikkoa interrailiä; muutama tuhat kilometriä junalla ja kolme lauttamatkaa. Kotiin palaan ylihuomenna lentämällä. Täällä lomailivat aivan äskettäin (en tiedä ovatko vielä palanneet kotiin) myös "huutokauppakeisari ja -keisarinna" Aki (46) ja Heli (37) Palsanmäki, tuttuja kuulemma Nelosen ohjelmasta. Kumpikin heistä matkusti ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneella. Paikallisesta suomeksi ilmestyvästä Fuengirola-lehdestä ja Iltalehdestä olen lukenut, että he lomailevat mieluiten yleensä Lapissa. Ensikohtaamisella 10 vuotta sitten Heli valmisti Akille makkarasoppaa ja nyt elintaso on kuulemma noussut jo sellaiseksi, että voi syödä arkena lihasoppaakin. He asuvat pienessä keskisuomalaisessa kunnassa, Uuraisilla, joten oletettavasti liikkuvat paljon autolla. Viime vuonna Aki kertoi 45-vuotissyntymäpäivistään Iltalehdessä: "Minulla kun on kaiken maailman kippoa, purnukkaa ja romua, niin enää en mitään tavaroita toivonut." Hän toivoi lahjaksi vain lahjoitusta matkakassaan Lapin-reissua varten.
Jos minun pitäisi myöntää kansanomaisten ihmisten ympäristöpalkinto, antaisin sen nyt heille. Olettaen, että Espanjan-kokemusten perusteella heitä ei huvittaisi palata kovin usein näin kauas etelään, vaan Lapin-reissut houkuttaisivat yhä enemmän.
*Uskokaa, jos tahdotte. Määritelmän mukaan hipsteri ei koskaan tunnusta olevansa sellainen. Ehkä olenkin valehipsteri...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti