Täällä on todella paljon pieniä kyläkauppoja. Myyntiartikkeleina muun muassa leipää, pieniä banaanilettuja, vessapaperia, pop cornia, kananmunia sekä internet- ja puheaikaa. Esimerkiksi majapaikkamme lähimmästä kaupasta saa nettiaikaa ja poppareita, muttei juuri mitään tuoretta banaaneja lukuun ottamatta. Joku huomautti sen johtuvan todennäköisesti siitä, että hedelmät ja vihannekset pilaantuvat niin nopeasti, ettei niitä kannata kaikissa pienimmissä paikoissa myydä. Ja maalla ihmisillä on puutarhoissaan hedelmiä, jotka tuottavat satoa ympäri vuoden.
Uganda on aivan päiväntasaajalla. Kun saavuin Kampalasta Masakaan, minibussimme kuulemma ylitti merkatun päiväntasaajalinjan, vähän samaan tapaan kuin Rovaniemen tienoilla kyltin teksti ilmoittaa sinun saapuneen napapiirin pohjoispuolelle.
Varmaan melkein kaikki käyttävät prepaid-liittymiä kännyköissä. Pienin yksikkö ostaa puhe- tai nettiaikaa on 500 paikallista shillinkiä, mikä on hatarien dollarikurssin kautta kierrätettyjen päässälaskujeni mukaan noin 15 eurosenttiä. Esimerkiksi eilen hoidin muutamat sähköpostiasiat 500 ränkylän ”raaputusarvalla”. Ostettavissa Airtime-korteissa on nimittäin raaputettava osa, josta paljastuvan koodin perusteella saa saldoa kännykkään tai nettiyhteyteen. Joka arpa voittaa, mutta valitettavasti isoja yllätysvoittoja ei ole tiedossa.
Tänään olen netissä tanskalaisen kehitysjärjestön pitämässä Frikadellen-kahvilassa. Wifin lisäksi täällä on suihku, jossa juuri kävin toista kertaa maassaoloni aikana. Majapaikassa, joka on iso puutarhan ja muurien ympäröimä talo, täytyy tyytyä peseytymään talteenotetulla sadevedellä samaan vatityyliin kuin suihkuttomissa saunoissa.
Täällä on todella roskaista, mitä osasin kyllä odottaa etukäteen. En tiedä, millaiset viralliset kaatopaikat täällä on. Veikkaisin, että monet polttavat roskiaan itse. Varsinkin ohuet muovipussit, joihin pakataan pikkuostoksia, lähtevät tyhjinä helposti lentoon. Sen olemme huomanneet puutarhassa, jossa yritämme ylläpitää jonkinlaista siisteyttä. Minibussimatkalla näin myös, että ihmisistä oli tavallista heittää muovipusseja ikkunasta ulos, kun sisällä ollut lettu tai pasteija on syöty. Olen kuullut, että niin tehdään monissa muissakin maailman maissa, esimerkikisi Kiinassa. Eipä ihme, että se Tyynen Valtameren muovilautta on ilmeisesti pinta-alaltaan Suomen luokkaa...
Roskaisuus ja ryöstäjien lynkkaaminen (mistä olen onneksi vain kuullut) eivät ole niin kovin hippijuttuja. Muuten hidas elämänmeno, mutkattomat ja ystävälliset ihmiset sekä pienimuotoisesti osana arkielämää pidetyt kotieläimet tuovat tosiaan mieleeni Euroopasta lähinnä ekokylät tai hippitapaamiset. Roskienkin keskellä ihmisenkin muokkaama luonto on todella kaunista, ja kukkia (pääosin pensaissa ja puissa) on joka lähtöön pullonharjan näköisistä joulutähtiin. Perhoset lentävät, gekot vilistävät ja isot, värikkäät linnut päästävät hassuja ääniä. Eräskin kuuloostaa siltä kuin se hohottaisi pusikossa itsekseen.
Olemme kylväneet mangon ja avokadon siemeniä, joista kasvatamme taimia. Yhteen astiaan tulee huolellisesti aseteltuna vain yksi kuorittu, iso siemen. Taimet saa sitten istuttaa kyliin joukko lapsia, jotka kuuluvat koulunsa ekoklubiin. Tänään veimme jonkin verran valmiita taimia muutamaan kouluun. Lähin avokadopuu löytyy omasta puutarhastamme, mango heti muurin ulkopuolelta. Omena on todella erilaisiin ilmastoihin sopeutuvainen kasvi; pari puuta on myös täällä pihallamme. Ne tuottavat sellaisia paksukuorisia, kypsänäkin vihreitä omenia, joita myydään Suomessakin joissain supermarketeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti